maanantai 27. elokuuta 2012

Syksy toi uudet haasteet

Aloitin varsinaisen työurani 2003 ja olen ollut koko tämän ajan samassa päiväkodissa opettajana. Vuosi sitten aloin kypsytellä ajatusta siirtymisestä tänä vuonna valmistuvaan päiväkotiin. Jotenkin alkoi tulla tarve uusille tuulille ja haasteille. Kevään vaihtuessa kesään sain vihdoin kuulla, että siirtyminen onnistuu. Päiväkoti avautui heinäkuun puolivälissä ja minä siirryin sinne elokuun alusta. Mitä muutos toi tullessaan?


Asia, joka minua jännittää kovasti vähän autoa ajavana: talviaamuisin auraamaton tie, joka on sekä mutkainen että kapea. Työmatkani kasvoi yhdestä kilometristä 35 kilometriin.

Uusi päiväkotikin (kylällä on ollut aiemmin vain ryhmis) on vielä aika haasteellinen työpaikka, koska emme ole saaneet kaikkia huonekaluja ja siten ei tavaroita olla päästy kunnolla purkamaan. Mutta se on vain pieni hidaste.

Tähän mennessä työmatka on ollut mukava purkuhetki kaikenlaisille tunteille (ja niitä minulla riittää joka lähtöön :D) ja musiikin nautiskeluhetki.

torstai 23. elokuuta 2012

Kuulen, kuinka se lähestyy...

Syksykö? Sekin kyllä.

Illat hämärtyy, syyssateet ovat jo alkaneet kastella maata, aamu-usva, väri pakenee lehdistä...





Mutta tänään, tänään on se päivä! Ensi-ilta!

Tällä hetkellä vielä hiljaisuus vallitsee Ihmisen ringissä.





Mutta illalla on kaikki toisin. Elämä on täynnä pieniä onnenpipanoita :D

maanantai 13. elokuuta 2012

Ensi-ilta lähestyy

On enää yksi harjoitteluviikonloppu ja sitten koittaa Laulu pienestä kansasta -näytelmän ensi-ilta. Homma alkaa olla kuosissa ja palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Maistiaisiksi kuvia toissa viikonlopulta.











Ja lopuksi vielä:

lauantai 11. elokuuta 2012

Elämä ei ole aina reilua

Tänään olen pysähtynyt miettimään elämää. Ja kuolemaa. 

Lapsuuden ystäväni kuoli eilen taisteltuaan syöpää vastaan. Sellainen ihana ja suloinen ihminen. Se ei tunnu kovin reilulta. 

Kuolema pysähdyttää hetkeksi miettimään, mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä, kun on vielä täällä. Voi kun niiden muistamiseen ei tarvitsisi aina jonkun toisen kuolemaa. Miksi sitä ei muista niitä hyviä ja tärkeitä asioita koko aikaa, vaan ne unohtaa niin helposti?


Muistellen sua A