keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Hetki, kun lattia petti jalkojen alta ja epätoivo valtasi tilaa

Pari viimeistä päivää ovat olleet vuoroin hyvää fiilistä, toivoa ja vuoroin itkua. Olen syksystä asti ollut flunssassa niin, että kuukauden parin välein olen sairastunut uudestaan ja flunssa on ollut pitkittynyttä. Kävin joulukuussa yksityisellä lääkärillä valittelemassa olotilaani, kun tuntui, ettei tk:sta saa apua, ja näytin samalla tyrääni, joka pullotti pahasti jatkuvan yskimisen johdosta; en saanut enää suolia pysymään sisällä. Yksityinen lääkäri laittoi lähetteen tutkimuksiin pikana ja pääsinkin keskussairaalaan lääkärin luo aika pikaisesti. Lääkäri laittoi lähetteen tietokonetomografiaan, koska minulla on jo kertaalleen tyrä korjattu verkolla ja hän epäili, voisiko tämänhetkistä tilannetta enää korjata (löytysikö ehjää kiinnityspaikkaa uudelle verkolle). Kävin kuvauksissa muutama viikko sitten ja sain nyt maanantaina kirjallisen vastauksen kuvauksista. Vastauksessa todettiin, että tyrän lisäksi oli kuvauksissa löytynyt maksan alueella suurentuma imusolmukkeessa ja että näytepala otetaan tyräleikkauksen yhteydessä. Ajatukset lähti tottakai lentämään ja itku tuli. Toisaalta ei asia yllätyksenä minulle tullut, koska kipuja on ollut pitkään ja tätä jatkuvaa sairastelua. Jotenkin olin saanut rauhoiteltua itseäni kunnes sain tänään uuden kirjeen, jossa kerrottiin, että leikkaus on jo vajaan kahden viikon kuluttua. Vaikka tiedän, että vaihtoehtoja on helpompia ja vaikeampia, keskityn liikaa siihen pahimpaan. Vaikka kuinka olen järkeistänyt tilannetta itselleni, että kaikki oireet sopivat helpoimpaan vaihtoehtoon, niin ajatukset valtaa tieto siitä, että oireet sopivat myös pahimpaan vaihtoehtoon. Kyllä sitä ihminen osaa olla hölmö!! Nytpä siis rauhoitutaan, hengitetään syvään ja odotellaan. Kaikki järjestyy tavalla tai toisella.

ps. vaikka olen kuullut, että etelämpänä Suomea alkaa jo lumet kadota, meillä sitä vielä riittää vaikka jakaa asti :)