lauantai 14. tammikuuta 2017

Transsukupuolinen??

Pari vuotta sitten lapseni kertoi meille vanhemmille, ettei koe olevansa aina tyttö. Välillä kokemus omasta itsestä on hänellä ollut sukupuoleton ja välillä poika. Noin vuosi sitten päätimme lähteä hakemaan hänelle pääsyä transsukupuolisuustutkimuksiin ja viime syksyä ne tutkimukset sitten alkoivat.

Minkälaisia tuntemuksia vanhemmalla on, kun tällainen asia tulee esiin? Olen kuullut, että joillekin vanhemmille asia on ollut alussa erittäin vaikeakin. Meille, siis miehelleni ja minulle, asia oli heti alussa jo ok. Tietoa saimme lapseltamme ja netistä. Vasta sitten, kun tutkimusasiaa lähdettiin viemään eteenpäin, itselleni tuli suru. Jos lapseni saa diagnoosin transsukupuolinen ja aloittaa hoidot, ei hänellä ole enää mahdollista saada biologisia lapsia. Olemme keskustelleet tästäkin asiasta kotona ja vaikka se on lapselleni ok (hän kertoi, että voihan lapsia adoptoidakin), niin itselleni tuli olo, että joudun luopumaan toivosta saada lapsenlapsia. Tiedän, että tämä kuulostaa varmaankin todella hölmöltä ja moni ajattelee, etteikö olisi tärkeämpiäkin asioita surra. 

Tutkimukset sinänsä aiheuttavat myös pelkoa minulle vanhempana, koska tiedän lapseni toiveet ja odotukset. Vaikka tutkimukset ovat alkaneet, ei se tarkoita, että hän saa diagnoosin. Miten asian kanssa sitten eletään? Tai toisaalta, jos diagnoosi tulee ja hoidot alkavat, kuinka raskasta se on? Miten lapseni henkisesti jaksaa? Tiedän, että meni asiat mihin suuntaan tahansa, mikään tie ei tule olemaan tuskaton. Toisaalta voin lohduttautua sillä, että asioiden eteenpäin vieminen on jo yksinään muuttanut lastani avoimemmaksi ja iloisemmaksi, niin tilanne on ainakin parempi kuin silloin, kun hän oli yksin piilossa tuntemustensa kanssa.

Tutkimusreissut ovat hieman hankala, kun ottaa huomioon, että asumme täällä kaukana lapissa. Tutkimuksia tehdään Suomessa Tampereella ja Helsingissä ja meillä nuo käynnit ovat Tampereella. Muutaman tunnin käyntiin menee meillä noin kaksi ja puoli päivää. Ajomatka yhteen suuntaan kestää puoli vuorokautta ilman suurempia pysähtelyjä, joten myös fyysisesti reissut ovat raskaita. Meilläpäin ei ole oikein noita yleisiä kulkuyhteyksiä (ainakaan mitenkään järkevästi), niin oma auto on lähes ainoa vaihtoehto. Mutta lapsensa ja hänen hyvinvointinsa eteen on joskus valmis venymään.


maanantai 26. joulukuuta 2016

Kouluteatteri esittää: Narrin joulu

Kolarin Kouluteatteri esitti tänä jouluna näytelmän, jossa oli näytelmän sisällä näytelmä :) Keskiaikaan sijoittuvassa Narrin joulussa keskiajan ihmiset esittivät jouluevankeliumin.

Yläkoulu- ja lukioikäisten nuorten näyttelijöiden toimintaa pitää todellakin ihailla. Esitykset ovat joka kerta aivan huippuja ja siitä suuri kiitos heidän opettajalleen Riikka Jokiaholle.

Tässä kuvallisia tunnelmia tuosta aivan ihastuttavasta näytelmästä :)












maanantai 12. joulukuuta 2016

Neljä kuvaa

Sain kuvahaasteen Mummo ja koira -blogista.

Haasteen ohjeet ovat tässä:
"Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina. Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää. Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä."

Päätin, että otan haasteen vastaan, mutta tällä kertaa en haasta ketään erikseen, vaan haasteesta innostuneet voivat sen mukaansa napata :) 

Kevät
 
Kun muualla Suomessa kevät on hiirenkorvien aikaa, meillä lapissa kevät on parasta laskettelu- ja hiihtoaikaa. Kuva on TOUKOKUULTA :) usko tai älä.


Kesä
 
Kesällä meillä oleskellaan sisätiloissa (paljon hyttysiä) ja kasvihuoneessa. Omat kasvikset ovat parasta. Kuva on heinäkuulta.


Syksy

Syksy on aikaa, jolloin taivaalle alkaa tulla iltaisin revontulia. Kuva on lokakuun alusta.


Talvi

Lapin talvet ovat pimeitä. Valoa vain riittää pieneksi hetkeksi. Kuva on joulukuulta.


perjantai 2. joulukuuta 2016

Pikkujoululahjavaihto :)

Minttu järjestää blogissaan välillä herkkuvaihtoja, joita ehdottomasti diggailen :D, mutta nyt Mintulla oli jouluinen lahjavaihto, joka ilahdutti suuresti keskellä jouluhässäkkää. Tykkään paketeista sekä itse annettuna että itse saatuna. Ja tällaiset vaihdot ovat siitä kivoja, että koska antaja ei tunne sinua kovin hyvin, voit saada todella hauskoja ja jännittäviä yllätyksiä. Ja niinhän minä sain :)


Vaihtokaverini oli Mummo ja koira -blogista ja hassua oli nähdä, kuinka hyvin hän oli osannut valita juuri minulle sopivan lahjan. Tässäpä paketin sisältö :)



Paketista löytyi leivontaan juttuja, ihana tähti ja herkkuja sekä mulle että Matille.

Matilla meinas vallan revetä, kun sai herkkupatukan. 


Seuraavat kuvat olivatkin sitten pelkkää viuhuvaa karvakasaa, joten jääköön ne julkaisematta :) Kauaa ei kuono tuhissut, kun pötkö oli kadonnut parempiin suihin.


Tähti löysi heti paikkansa seinältä ja sen myötä toivottelen kaikille ihanaa joulunodotusta.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Joulumyyjäisistä joulumieltä

Vaikka meillä harrastetaankin leivontaa, haluan silti käydä joka joulu ostamassa kuivakakun joulumyyjäisistä. Näin pääsen testaamaan uusia makuja ja tekemisen vaivaltakin säästyn :) Muutenkin joulumyyjäiset ovat täynnä kaikkea kivaa ja jos ei kotiinviemiseksi tule tavaraa, niin ainakin ideoita tai hyvää joulumieltä.










Lapseni aloitti tänä syksynä lukion ja lukiossa NY-kurssin (Nuori Yrittäjä). Nuorilla Yrittäjillä oli myyjäisissä oma pöytä, jossa he myivät tuotteitaan. Lapseni mm. suunnittelee yrityksille logoja, tarjoaa muitakin graaffisen suunnittelun palveluja, suunnittelee mm. kortteja ja kalentereita sekä tekee taidetta.




sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Tämä syksy on vienyt voimat; valoa on tunnelin päässä...

Joskus tuntuu, että miten voi kaikki olla niin pienestä kiinni. Pieni asia paisuu, vaikuttaa moneen asiaan ja kohta, niin kohta se onkin suuri asia.

Palellutin itseni reilu 6 viikkoa sitten, jonka jälkeen olen ollut kipeänä (kuumetta, flunssaa, kurkkukipua). Vihdoin tällä viikolla sain antibiootit poskiontelotulehdukseen ja ajatukset (tällä hetkellä vielä vain ajatukset, ei keho) ovat lähteneet kohti positiivisempaa, kohti parantumista.

Mutta miksi olen kokenut asiat niin raskaana? Pieni flunssahan minulla vain on. Kun lepäilee viikkotolkulla eikä mikään normiruoka maistu, voin kertoa, että voimat oikeasti loppuu. Kun ei liiku, puolitoista kuukautta vaikuttaa huomattavasti lihaskuntoon. Kun ei ole lihaskuntoa, ei se jaksaminen lämpöilyn ja muun ohella ole kovin hääviä. Ja vielä, kun ruokavalio ei ole koostunut mistään terveellisistä jutuista vaan enimmäkseen siitä, mitä pystyy syömään/tekee mieli ja tähän vielä lisätään tuo liikkumattomuus ja lepäily, niin onpa tuota painoakin kiitettävästi tullut tässä ajassa lisää. Mieliala on ollut melko pohjilla ja töissäjaksaminen (niin, olen ollut töissä, vaikka lääkäri ehdotti sairaslomaa; joskus pitäisi kuunnella itseään ja lääkäriä) taistelua. Oikeastaan tämä kaikki muu avasi silmät tuolle töissäjaksamiselle; olenhan taistellut sen kanssa jo muutamia vuosia... salaa muilta.

Nyt kuitenkin valoa on tunnelin päässä. Toivon (uskon), että lääkekuuri tehoaa. Työrintamalla sain uskallusta (kiitos ihanien työkavereiden) kertoa tällä viikolla omalle esimiehelleni, etten enää jaksa nykyistä työtäni; mietimme tähän ratkaisua. Olen viikonlopun aikana antanut itselleni aikaa miettiä ja jättänyt panikoimisen sivuun; asiat tarvivat aikaa ja harkintaa. Mielialani on kohentunut mustien pilvien keskeltä ja nään tulevaa jo positiivisempana kuin vaikkapa viikko sitten.

Asioilla on varmaan aina jokin tarkoitus. Mikään ei tapahdu muuten vain. Pieni asia kasvoi isoksi auttaen minua ajattelemaan omaa jaksamistani ja omaa itseäni. Joskus ihminen tarvii stopin ulkopuolelta, jotta pysähtyy ajattelemaan itseään.


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Mieleni synkäksi vetävi

Pari viikkoa on mennyt sängyn pohjalla syysflunssan kourissa. Vieläkään ei vointi ole hyvä, mutta onneksi jo jaksan olla ylhäällä ja tehdä muutakin kuin maata.

Vaikka olotila on heikko, yrittää syksyinen taivas piristää mieltä. Revontulia on jo näkynyt ja muutenkin mennään kohti valkeaa talvea.






Lisäksi iloa synkeään arkeeni toi ihana paketti kahdelta lapsukaiselta (Keltaisen talon Prinsessaneiti ja Poju2008) herkkuvaihdon merkeissä. Paketti ilahdutti suuresti ja siellä oli kaikkea kivaa :) Harmitti vain hieman, kun oma paketin laitto hieman venyi tämän sairastelun takia. Jouduin pyytämään apujoukkoja tuekseni ja sain heidän avullaan kaupasta mitä toivoin.

Tässä tuon ihanuuden sisältö :D


Kiitokset taas myös Mintulle, että jaksat ilahduttaa :)