Toissa viikonloppuna minulle ilmoitettiin, että seuraavana viikonloppuna ajan valot Laulu pienestä kansasta -näytelmässä. Ajatus hieman kauhistutti, mutta toisaalta odotin hommaa. Katsoin vierestä yhden esityksen ajan valomiehen hommia ja toisen esityksen valot ajoin valomiehen ollessa vieressä. Ja sitten... Viime viikonloppuna koitti valojen ajo ihan yksin.
Perjantaina katsomo oli täynnä yleisöä ja vettä satoi tajuttoman paljon. Seurauksena sateesta oli se, että suojaamattomat valojohdot olivat täynnä vettä. Kun esitys alkoi ja laitoin valot päälle, ne sanoivat sopimuksen irti. Ainoastaan yhdet valot toimivat ja niillä vedettiin esitys läpi. Pettymys oli suuri.
Lauantaina ennen esitystä johdot kuivattiin ja suojattiin ja minulle koitti uusi näytön paikka. Katsomo oli taas ääriään myöten täynnä ja onneksi valot olivat kunnossa.
Valojen ajaminen oli huippua hommaa ja siinä sai toteuttaa itseään ja näkemyksiään. Harmi vaan, kun varsinainen valomies tulee ensi viikonloppuna hoitamaan viimeiset esitykset. Olisin mielelläni jatkanut valopöydän takana.
varmasti mukavaa puuhaa, ja on aina hieno saada uusia haasteita itselleen!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!