Viime vuonna kevät tuli sellaista kyytiä, ettei mukana tahtonut pysyä. Tänä vuonna näyttää, että saattaa käydä ihan samalla tavalla. Aurinko ja tuuli tekevät kovasti töitä, että lumi sulaa ennätysvauhtia. Rakastan kevättä!
Perjantaina tyttäreni meni kouluun potkukelkalla. Iltapäivällä hän oli soittanut isälleen tuskaisena, ettei tiellä ole enää jäätä, jonka päällä potkutella. Paljas asfaltti paistoi paikka paikoin.
Räystäillä vesi valuu norona jääpuikkoja pitkin.
Paikoitellen maassa jo näkyy lumettomia kohtia (kylläkin paikoissa, joista on kolattu).
Katolla olevia lumia täytyy hieman avittaa, sillä aurinko ei sitä määrää ehtisi hetkessä sulattaa.
Mutta eipä vielä kuitenkaan tarvi pelätä, että lumi loppuisi hetkessä: riittää, kun katsoo meidän takapihaa. Takapihan ikkunoissa ei tarvitse pitää verhoja öisin suljettuna, sillä katolta pudotettu lumi tekee sen tehtävän. Turha yrittää seurailla kylätien elämää noiden ikkunoiden kautta (vain valkeaa lunta näkyvissä :D).
Onpa teillä siellä lunta! Hienoja kuvia putoavasta lumesta, miten oletkin onnistunut osumaan paikalle..
VastaaPoistaHih! Täytyy tunnustaa, että hipsein kameran kera ulos, kun kuulin, että mies on katolla kolaamassa lunta. Siitä tuo "katolla olevia lumia täytyy hieman avittaa". Juu ja lunta riittää. Vähän jo pelottaa se aika, kun tuo lumi on muuttunut vedeksi. Piha on yhtä suurta lammikkoa.
PoistaNäyttääpä aurinkoisella olevan sulattamista teidän takapihalla:)
VastaaPoista