sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Joulumyyjäisistä joulumieltä

Vaikka meillä harrastetaankin leivontaa, haluan silti käydä joka joulu ostamassa kuivakakun joulumyyjäisistä. Näin pääsen testaamaan uusia makuja ja tekemisen vaivaltakin säästyn :) Muutenkin joulumyyjäiset ovat täynnä kaikkea kivaa ja jos ei kotiinviemiseksi tule tavaraa, niin ainakin ideoita tai hyvää joulumieltä.










Lapseni aloitti tänä syksynä lukion ja lukiossa NY-kurssin (Nuori Yrittäjä). Nuorilla Yrittäjillä oli myyjäisissä oma pöytä, jossa he myivät tuotteitaan. Lapseni mm. suunnittelee yrityksille logoja, tarjoaa muitakin graaffisen suunnittelun palveluja, suunnittelee mm. kortteja ja kalentereita sekä tekee taidetta.




sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Tämä syksy on vienyt voimat; valoa on tunnelin päässä...

Joskus tuntuu, että miten voi kaikki olla niin pienestä kiinni. Pieni asia paisuu, vaikuttaa moneen asiaan ja kohta, niin kohta se onkin suuri asia.

Palellutin itseni reilu 6 viikkoa sitten, jonka jälkeen olen ollut kipeänä (kuumetta, flunssaa, kurkkukipua). Vihdoin tällä viikolla sain antibiootit poskiontelotulehdukseen ja ajatukset (tällä hetkellä vielä vain ajatukset, ei keho) ovat lähteneet kohti positiivisempaa, kohti parantumista.

Mutta miksi olen kokenut asiat niin raskaana? Pieni flunssahan minulla vain on. Kun lepäilee viikkotolkulla eikä mikään normiruoka maistu, voin kertoa, että voimat oikeasti loppuu. Kun ei liiku, puolitoista kuukautta vaikuttaa huomattavasti lihaskuntoon. Kun ei ole lihaskuntoa, ei se jaksaminen lämpöilyn ja muun ohella ole kovin hääviä. Ja vielä, kun ruokavalio ei ole koostunut mistään terveellisistä jutuista vaan enimmäkseen siitä, mitä pystyy syömään/tekee mieli ja tähän vielä lisätään tuo liikkumattomuus ja lepäily, niin onpa tuota painoakin kiitettävästi tullut tässä ajassa lisää. Mieliala on ollut melko pohjilla ja töissäjaksaminen (niin, olen ollut töissä, vaikka lääkäri ehdotti sairaslomaa; joskus pitäisi kuunnella itseään ja lääkäriä) taistelua. Oikeastaan tämä kaikki muu avasi silmät tuolle töissäjaksamiselle; olenhan taistellut sen kanssa jo muutamia vuosia... salaa muilta.

Nyt kuitenkin valoa on tunnelin päässä. Toivon (uskon), että lääkekuuri tehoaa. Työrintamalla sain uskallusta (kiitos ihanien työkavereiden) kertoa tällä viikolla omalle esimiehelleni, etten enää jaksa nykyistä työtäni; mietimme tähän ratkaisua. Olen viikonlopun aikana antanut itselleni aikaa miettiä ja jättänyt panikoimisen sivuun; asiat tarvivat aikaa ja harkintaa. Mielialani on kohentunut mustien pilvien keskeltä ja nään tulevaa jo positiivisempana kuin vaikkapa viikko sitten.

Asioilla on varmaan aina jokin tarkoitus. Mikään ei tapahdu muuten vain. Pieni asia kasvoi isoksi auttaen minua ajattelemaan omaa jaksamistani ja omaa itseäni. Joskus ihminen tarvii stopin ulkopuolelta, jotta pysähtyy ajattelemaan itseään.