lauantai 26. tammikuuta 2013

Ai missä töissä? Ai mitkä lapset?

Tämä viikko on ollut yhtä menoa, etten juuri ole töissä ehtinyt olla. Maanantaina ja tiistaina otin pois ylitöitä ja tein tynkäpäivät töitä. Tiistai-iltana lentokone suuntasi Kittilästä Ivalon (!!!!) kautta Helsinkiin. Tuntui hassulta käydä tekemässä välilasku pohjoisemmassa eli kun haluat mennä etelään, täytyy ensin suunnistaa kohti pohjoista :D


Helsingin reissu oli opiskelua ja viimeinen osa työsuojelun peruskurssista. Vaikka sairastin koko reissun voimakasta migreeniä, opin uusia asioitakin. Nyt on todistus plakkarissa :D Palasin takaisin kotiin myöhään torstai-iltana ja perjantaina piti lähtä aikaisin aamusta kohti Kittilää toiseen koulutukseen.

Ehkä olen saanut tärkeää tietoa tärkeistä asioista tällä viikolla, mutta nautin opettajan perustyöstä niin paljon, että odotan innolla maanantaita, kun näen lapset päiväkodilla. Ai niin, mullahan on maanantaina vain muutama tunti töitä päiväkodilla ja sitten kiiruhdan loppupäiväksi KOULUTUKSEEN.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Pyörähdys Rovaniemellä

Lähdimme koko perhe perjantaina Rovaniemelle illaksi ja lauantaiksi. Tarkoituksena oli käväistä kaupoilla ja nautiskella. Mun reissu kuitenkin keskittyi lähinnä hotellihuoneen vessaan. Liekö ollut noro tai jokin muu kiva pöpö, joka viihdytti vierailuani. Maisemia keskityin katselemaan huoneen ikkunasta.




sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ylös, alas, ylös, alas, liikkuu elohopea

Tämä talvi on outo. Päivän aikana saattaa lämpötila muuttua jopa 15-20 astetta. Samat maisemat muuttuvat hetkessä eri näköisiksi, kun lämpötila seilaa.






Ja autolla matkatessa vaihtelut huomaa siitä, että välillä meinaa lasit jäätyä, vaikka puhallus on päällä.


lauantai 5. tammikuuta 2013

Selkenevää... olen onnellinen

Nyt on viikko aikaa silmieni lasik-leikkauksesta ja eilen kävin silmälääkärin luona ensimmäisessä lopputarkastuksessa. Siihen, etten tarvi enää silmälaseja, olen jo kai tottunut. Tottunut, vaikka viimeiset 30 vuotta olen lasit aamulla päähäni laittanut heti heräämisen jälkeen ja pois ottanut vasta nukkumaan mennessäni. Ja mitä näin ilman niitä: suttuisia hahmoja ja värejä. Ja mitä näin lasit päässä: vähemmän suttuisia asioita, mutten tarkkoja (sillä laseilla ei pystynyt enää tarkaksi näköäni korjaamaan).
Leikkaus pelotti minua ihan vietävästi. Olen panikoija ja pelkään kaikkea. Se, että uskalsin mennä leikkaukseen ja annoin sen vieläpä tapahtua, on aplodien arvoinen asia. Ajatekaa minä, arkajalka, paniikki iskee -tyyppi, tein sen!
 Alunperin leikkaava lääkäri lupasi minulle näköä, jonka avuksi tarvitsisin luultavasti jotkin lasit pienillä voimakkuuksilla, mutta toisin kävi. Lääkärikin oli eilen hämmentynyt näkökyvystäni. En siis tarvi enää ollenkaan laseja!

Vielä näköni on hieman sumuinen (mutta terävä) enkä näe lukea pientä tekstiä ilman lukulaseja, mutta parin kuukauden sisällä nuokin ongelmat pitäisi hellittää. Tippoja joudun laittamaan silmiin jatkuvalla syötöllä, mutta sekin on ohimenevää.

Teitä ilahduttaakseni ajattelin laittaa kuvan minusta leikkauspäivän iltana.