tiistai 22. marraskuuta 2011

Suuri kiitos kirjastolle!!

Sunnuntaina tuli sähköpostiin viesti kirjastosta, että lainattujen kirjojen eräpäivä lähestyy. Menin kirjaston sivuille uusimaan lainoja, mutta kappas... Yhdestä lainaamastani kirjasta oli varaus ja tuo kirja kuuluu niihin surullisen kuuluisiin tenttikirjoihin, joista pitäisi essee vääntää. Tiedän, ettei tuota kirjaa saa mistään. Lähikirjasto osti sen silloin kokoelmiinsa, kun sitä pyysin. Lähikuntien kirjastoissa kirjaa ei ole eikä sitä kaukolainanakaan saa, kun se on niin haluttua tavaraa. Mikä tässä sitten eteen?
Ei auttanut muu kuin oikeasti laittaa sivut viuhumaan ja kone laulamaan. Ensin ajattelin, että kyllä minä sen maanantaina saan tehtyä. Helppo homma! Maanantai koitti ja olo tuntui tavallista kipeämmälle (syy arvatenkin henkistä; niin se tahtoo olla, että vähintään migreeni pukkaa päälle silloin, kun pitäis kyetä päätä käyttämään. Ja niin meni maanantai. Vailla riviäkään tekstiä.
Tänään tiistaina on tuon kirjan viimeinen palautuspäivä. Ja niinkuin aiemminkin on käynyt, homma alkaa olla hanskassa. Kiitos arvoisa kirjasto; ilman viimeistä ehdotonta palautuspäivää olisi esseeni vielä aloittamatta.

Sanani kirjastosta saattavat kuulostaa sarkastisilta, mutta ei... Olen oikeasti kiitollinen paikalliselle kirjastolle. Kun asiakas tarvitsee jotain kirjaa tms. eikä sitä ole vielä valikoimissa, lähikirjasto sen hankkii. Palautuksissa ollaan joustavia ja ymmärretään asiakkaan tarpeita.
Niin ja tällä kertaa kirjasto potki laiskan ja saamattoman opiskelijan ennätysmäiseen suoritukseen. Essee valmistuu iltaan mennessä ja se tietää sitä, että enää kolme esseetä tehtävänä ;)

torstai 17. marraskuuta 2011

Opinnot odottaa...

Aloitin reilu vuosi sitten tekemään erityispedan perusopintoja verkko-opintoina. Opinto-oikeutta on tämän vuoden loppuun ja homma on lähes hallussa lukuunottamatta... niin. Yhdestä opintokokonaisuudesta olisi kirjallisuusesseet tekemättä. Ne ovat venyneet jo keväästä asti. Tyypillistä minua. On helpompi, kun jättää asiat pikkasen kesken eikä ihan saa valmiiksi. Olen eilisen ja tämän päivän pyöritellyt noita esseekirjoja käsissäni, hetken lukenut ja tuskastuneena laittanut ne taas syrjään. On tämäkin edistystä; se, että kirjat ovat taas esillä. Pitkään ne lojuivat eri puolilla taloa hyvissä jemmoissa. Kyllä tämä tästä. Onneksi on olemassa viimeinen takaraja. Jos sitä ei olisi, niin hukka perisi.
Ehkä tämä kesällä ottamani valokuva kuvaa jollakin tavoin tämän hetkistä olotilaani ja aivotoimintaani: monenlaista ja paljon, järjestystäkin löytyy (kun tarkkaan katsoo) ja valoa näkyy tunnelin päässä.